On kulunut taas aikaa viime kirjoituksesta... Mitäs me ollaankaan tehty? Misulla oli valeraskaus ja omasta mielestään se synnytti vinkuleluseepran ja -krokotiilin.  Minä olen ollut arjet työmatkalla joulunalusviikosta, joten tungin Misun Taijalle Heinolaan yhdeksi viikoksi piristymään ja toipumaan valeraskaudesta. Loppiaiseksi saapui takaisin pirteä Misu. Taija ei antanut Misun lahnailla ja Misu sai komentaa Leiaa, joten viikon lomailu teki pienelle pääkopalle hyvää :)

Treenien suhteen ollaan oltu ihan hissukseen, hieman harjoiteltu Rallytokoa, Minna kun siitä on innostunut. Ollaan treenattu Keski-Suomen Bernien Rallytokotreeneissä ja vähän kotona. Käytiin Misun kanssa kolmessa Rallytoko kisassa alokasluokassa ja saatiin kolme hyväksyttyä tulosta ja siirron avaoimeen luokkaan. Rallytoko kisoissa aloin käymään mun kisajännityksen takia. olen pilannut Misun kisoja jännityksellä ja kun kerran Rallytokossa saa puhua ja tarvittaessa auttaa koiraa ja ohjata käsimerkein, niin toivon tuon tekevän hyvää mun kisajännäämiselle. Jokainen Rallytoko on videoitu ja kyllähän kolmannessa startissa on ihan eri meininki. Vaikkakin törkeän vinoja perusasentoja näkyy videolla.

Yksi mun ongelma on se, että musta tuntuu, että Misu valuu taakse. Kun videota kattoo, niin ei se näytä pahalta, vaikka se siltä tuntuu.

Tässä näitä videoita: Kisa 1, Kisa 2, Kisa 3

Misu on oppinut elämään ainoana koirana. Syksy meni Misulla jonkinlaisessa masennuksessa, mutta ehkä se tästä alkaa piristymään. Suurin muutos Misussa on se, että kun Typy oli varautunut, niin Misu on ottanut Typyn käyttäytymisestä mallia. Nyt kun Typy ei ole mallina, niin Misusta on tullut avoimempi. Sellainen, mitä se oikeasti on. Loppiaisena oltiin tosiaan Tampereella Koirakoutsin tapahtumassa Rallytokokisoissa. Käveltiin parkkihallissa ja ihmiset tulivat rapsuttelemaan Misua :) Jaana kasvattajakin kävi moikkaamassa ja hänkin huomasi Misun muutoksen. Tää on tosi hyvä, ajatellen tulevaa pentusta... Jospa päästäisiin tästä varautuneisuuden kahleesta lopullisesti eroon. 

Misu on muutaman viime viikon aikana maiskutellut huuliaan, joten varasin Misulle hammaslääkäriajan Jyväskylän koiranäyttelyn jälkeiselle maanataille. Ienrajat olivat hieman vetäytyneet ja hammaskiveä oli jonkin verran, ei kylläkään mitenkään pahasti. Eläinlääkäri puhdisti hampaat ja osa hampaista oli kulunut aika paljon, niin eläinlääkärin suosituksesta otettiin röntgenkuva yläposkihamapista, jotta nähtiin onko tulehdusta juuressa. Onneksi tulehdusta ei näkynyt ja vaikka kulumaa on, niin juurikanavaan on vielä matkaa. Samalla, kun Misu oli röntgenpöydällä, pyysin napsaisemaan epäviralliset kuvat kyynäristä, kun kerran harrastetaan raskaita lajeja. Helpotuksekseni kyynärät ovat puhtaat, joten voidaan jatkossakin jatkaa harrastamista hyvillä mielin. 

Sain ilmoitettua Misun FH1 kisoihin Valkeakoskelle. Päivä oli pilvinen ja kylmähkö, lämpöä +3, mutta onneksi oli vain pieni tuulenvire. Pelto oli upea heinäpelto, sellaista viidensentin heinää. Jälki oli tikapuukaavio. Vaikka yritin keskittyä rauhalliseen lähtöön, lähti Misu hieman liian rynnimällä jäljelle ja heti parin ekan metrin aikana valui vähän vasemmalle, mutta korjasi hyvin jäljen päälle ja alkoi ajamaan jälkeä maavainuisesti ja hyvällä tempolla. Suoria oli neljä ja Misu ajoi jokaisen samalla tempolla. Ainoastaan viimeiseen suoraan liina meni takajalan ympärille ja se himan häiritsi etenemistä. Kulmat eivät olleet tarkkoja, jokaisessa meni yli. Viides kulma meinasi mennä liinan mitan yli, mutta onneksi korjasi ajoissa. Esineet Misu ilmaisee tuomalla ja toi jakaisen esineen laukkaamalla =) Tästä lähetettynä saisi ottaa jäljen tarkemmin, oikeastaan menee aika huolimattomasti esineen kohtaan (tietenkin, kun jäljestää samaa jäljeä, mutta säännöt on säännöt), josta jatkaa intensiivisemmin. Viimeisen esineen hajun sai hieman aiemmin ja sitä ennen tuli pieni mutka.

Tuomari kehui Misun suoratyöskentelyä voimakkaaksi ja maavainuiseksi, kulmiin tarvitaan sen sijaan lisää tarkkuutta, kuten myös esineeltä lähtemiseen... Tuomari kehui Misun jälkimotivaatiota ja tuntui taas hyvältä kuulla, että "on sulla hyvä koira!". Pisteitä kertyi 85/100, sijoitus 2/6 ja koulutustunnus FH1! Tuomarina kokeessa oli Juha Kurtti ja harjoitusarvostelijana Mikael Laine ja hyvin järjestetyn kokeen järjesti Valkeakosken Kennelkerho.

Ensi vuoden tavoitteeksi jää treeenata kulmia ja esteitä, jospa saataisiin päivitettyä tämän vuoden koulutustunnukset JK1 ja FH1 ensi vuonna kakkosiksi.

Palkintojen jaossa kokoonnuttiin autoille ja kun odotettiin kilpailukirjoja, niin otin Misun jaloittelemaan. Siinä odotellessa Misu vielä ilmaisi mulle jäljentekijän =)

Suuri kiitos Minnalle kaikista niistä kilometreistä, jotka olet Misulle tallannut!! Sekä tietenkin kaikille muille kanssamme treenanneille!

Syksyn kisainnostuneena ilmoitin Misun jälkikisoihin Alavudella avoimeen luokkaan.

Keli oli mitä parhain, jotain +8 ja vieno tuuli. Maastokin oli mahtava, pehmeää, kosteaa sammalta. Lähetin Misun janalle, kaartoi vajaan liinan päässä oikealle ja kiersi puun, josta tuomari palautti janalle. Lähetin uudelleen, nyt eteni suoraan ja napsahti tosi hyvin jäljelle ja lähti hyvällä rytmillä jäljestämään. Otti suoraan oikean suunnan, ei edes tarkastanut. Saatiin janalta 36/40p. Itse jälki tuntui tosi helpolta metsässä, kun ollaan jäljestetty pellolla koko syksy. Sammalessa jopa näkyi jäljentekijän jäljet, joten oli helppo nähdä, miten Misu pysyi jäljellä ja otti kulmat tarkasti. Ei ylittänyt yhtään kulmaa, eikä edes jokaista tarkaistanut väärään suuntaan. Keppejä löytyi hienosti 6 kappaletta, mutta autolla mun taskussa oli vain viisi keppiä. Minne lie yhden pudotin matkalla.. Onneksi kutonen oli taskussa. Maasto tuntui tosi helpolta ja Misu eteni sopivaa ja tarkkaa vauhtia. Keppien palautuksessa aikaa oli vielkä 12 min, eli kaikkiaan jäljen ajoon ja keppien palautukseen meni 28 min.

Esineruutu oli ajoitettu hienosti lähes heti jäljen jälkee, eli odotusta ei tullut kuin kahden koiran verran. Lähetin Misun ensin oikeasta laidasta, eteni vajaa 10m, löysi esineen pienellä etsimisellä ja toi. Menin keskelle, lähetin, kaartoi oikealle. Lähetin uudelleen, kävi kusella (aargh) ruudussa.. Siirryin enemmän vasemmalle lähetin, kaartoi oikealle. Menin ihan vasempaan laitaan, lähetin eteni vajaaseen puoleen väliin, kaartoi oikealle, haistoi keskeltä jotain, mutta ei malttanut jäädä etsimään, vaan kaartoi oikeaan laitaan. Eli ei käynyt kertaakaan takalaidalla, koko ajan vain kaartoi oikeaan reunaan. Esineruudusta yhdestä esineestä ja työskentelystä 16/30p.

Tottis. Paikkamakuu erinomainen, rauhallinen hyvä suoritus. Seuramainen. Musta tää oli hyvä, verrattuna millaista se kisoissa on ollut. Näin kärsän koko ajan silmäkulmasta. Ei reagoinut ampumisiin, mutta irtosi henkilöryhmässä, tyydyttävä. Liikkeestä istuminen / maahanmeno. Kummassakin seisoi, puutteellinen. Luoksetulo oli hyvä, laukkasi ja istui suoraan eteen. Hyvä sivulle tulo. Liikkeestä seisominen, saisoi hyvin ja rauhallisesti, erinomainen. Tasamaanouto, odotti rauhallisti, saisi noutaa voimakkaammin, tuli suoraan eteen. Hyppy- ja estenuoto. Kummallakin esteellä menomatkalla pohti, menisikö, mutta päättipä sitten kiertää.. Eteenlähetys. Lähti, otti kaksi laukkaa jonkä jälkeen pysähtyi ja kääntyi mua kohti. Toistin eteen, jolloin teki 180 asteen käännöksen ja lähti suoraan kohti paikkamakuupaaluja kiitolaukkaa. Jouduin kolme kertaa karjumaan, ennekuin meni maahan. 47p. Kuten aina ennenkin, mua jännitti taas tottiksessa. Tää on se, joka pilaa suorituksen, kun misu reagoi mun jäykkyyteen. Mutta oon tosi tyytyväinen, että sain hengitettyä ja rauhoitettua itseäni kuitenkin sen verran, että seuraaminen oli ihan kohtalaista. Eihän se ole lähelläkään sitä iloa ja intoa, jota treeneissä on, mutta jospa mä opin joskus handlaamaan hermoni..?

Maastosta jälki oli tosi hyvä, esineruutu aika kaamee ja tottiksessa ihan hyviä osuuksia. Nyt mun on pakko uskaltaa opettaa noi esteet. Ei tuu mitään, että mä pelkään Misun terveyttä (kun Typyhän loukkasi itsensä esteellä ja kaikki harrastusura loppui siihen) ja sen takia ei saada tuloksia. Kuka valaisi mulle uskoa ja Misulle tekniikkaa esteisiin?

Jostain syystä sain kesän lopullä päähäni, että haluan osallistua Misun kanssa FH kisoihin. Elokuusta ollaan siis treenattu vain pellolla. Muutama viikko sitten ongelmat tulivat kulmissa - pyörimistä ja ylitystä, Lisäksi Misu oikoi, jos sai hajun muualta. Viimeiset treenit treenattiin näitä ongelmia silmällä pitäen.

Kisat järjestettiin Jämsässä ja kisassa oli kuusi koiraa, joista kolme berniä. Veskulla oli mukana kummatkin koirat ja kun yksi koirakko oli aamulla ilmoittanut, ettei tule houkuttelin Veskun osallistumaan myös toisella koirallaan kisoihin.

Misu sai jäljen numeron kolme. Pelto oli hyvin märkää, lähes polveen asti pitkää heinikkoa. Misu lähti hyvin jäljelle, ajoi ekan suoran hyvin, kulmassa tarkasti suunnan (teki lenkin) ja jatkoi jäljestämistä. Toisella suoralla oli esine, jonka Misu merkkasi, mutta ei ilmaissut. Kulma ja kolmas suora oli ok. Kolmas kulma oli hieman epävarmempi ja epävarmuus lisääntyi neljännellä suoralla. Lisäksi hihna kietoutui kaksi kertaa vasemman takajalan ympärille, joten en voinut pitää Misua liinatuntumalla. Neljäs kulma ylitettiin liinan mitan, joten keskeytys ja 38p. Sain ajaa loppujäljen, joten palautin Misun jäljelle, lähes heti neljännen kulman jälkeen tuli esine, jonka Misu ilmaisi tuomalla. Tästä jäljestys parani ja viides kulma oli hyvä. Kuudennella suoralla oli esine, jonka Misu merkkasi, teki ympyrän, mutta kun esine oli heinikon keskellä, ei malttanut jäädä etsimään sitä, vaan meni yli. Lopun jäljesti hyvin ja ilmaisi viimeisen esineen. Jälki tuntui lyhyeltä, siihen nähden mitä ollaan treenattu ja aikaakin meni kaikkenensa vain hieman yli 10min.

Kisasta jäi hyvä mieli, ei me turhaan olla treenattu, mutta vielä on hiottavaa. Erityisesti mieltä lämmittää tuomarin kommentti "tässä tapauksessa pisteet eivät kerro koiran osaamistasoa"

Samassa kisassa FH1 tuloksen saivat Ryti 78p ja Marski 72p, onnea Veskulle!!

Lauantaiaamuna suunnattiin auton nokka kohti Kangasalaa ja peltojälkeilyä. Alunperin meillä piti olla kouluttaja, mutta satunnaisten summien takia pidimmekin omatoimisen jälkiviikonlopun. Misun kaikki jäljet olivat sänkipellolla.

Lauantain eka jälki oli noin 50m pitkä ja suora. Jäljen tarkoitus oli nähdä, miten Misu pellolla jäljestää. Jälki vanheni hieman reilut puoli tuntia. Vauhtia oli aivan liikaa. Sain jarruttaa ihan tosissani ja siltikin mentiin kovaa. Tuuli kovasti vasemmalta,  joten Misu jäljesti koko ajan hieman jäljen sivussa, mutta tarkasti ja ilmaisi kaksi esinettä hyvin. Esineet olivat grillipihdit ja kynä. 

Toinen jälki oli pidempi (olikohan vajaa 200m) ja siinä oli (olikohan kolme kulmaa?) Vauhtia oli yhä aivan liikaa, vaikka pohjilla oli yksi jälki ja Maian kanssa juoksemista ja painimista. Meni ensimmäisen esineen (styrox) yli suoralla, kun en saanut jarrutettua tarpeeksi. Loput esineet ilmaisi (nahkapala ja joku). Jäljen keskellä tuli hetkellinen kadotus ja sen kyllä huomasi hyvin liinasta, joten maltoin odotella, että löysi itsensä takaisin jäljelle.

Sunnuntaiaamuna otettiin esineruutua. Tarkoitus oli tehdä pistonoutona, mutta jotenkin hahmotin ruudun aivan vinoksi ja ei sitten mennyt kuten strömsössä. Kyllä esineet löytyivät, mutta ei niin kuin suunnittelin. Ekalle pistolle lähti hyvällä vauhdilla ja innolla, tokalle lönkötteli. Tarvitaan lisää motivaatiota ja intoa.

Sunnuntain jälki oli vajaa 300m pitkä, kahdella kulmalla, muuten suoraa. Pelto oli sama, jossa oltiin eilen ja siinä oli pohjilla Rytin ja Marskin lauantaiset namijäljet. Alussa Misu otti vasemmalta eilisen Rytin jäljen hajun, tarkisti sen ja palasi omalle jäljelle. Nyt oli hyvä vauhti. Sain himmata liinalla koko ajan, mutta ei tuntunut, että lennän turvalleni. Jäljestys oli tarkkaa ja rytmikästä, nenä koko ajan alhaalla. Eilisiä jälkiä tarkasti välillä, kun ne menivät jäljen poikki, mutta ei pitkälle, eikä häiritsevästi. Ekalla suoralla oli keppi, ilmaisi sen hyvin tuomalla. Eka kulma oli tarkka, toisen oikaisi hieman, kun alkoi tuulemaan jäljen suunnalta. Viimeistä keppiä tarvitsi etsiä tovin, mutta löysin sen ja toi.

Oli tosi hienoa kävellä Misun perässä ja vaan huokailla, kuinka hienoa työtä se tekee. Ja tulee hyvä tunne siitä, että on osannut opettaa koiraa. Tästä innostuneena alkoin katselemaan FH paikkoja syksylle.. Jos vaikka saisi paikan, niin pääsisi kokeessa testaamaan Misun toimintaa pellolla. Katsotaan...

Maija saapui Ellin kanssa lauantaina peltoilemaan. Tehtiin Ellin ekat jäljet. Ihan ekalla Elli ei ollut oikein mukana jälki-ideassa, mutta tokalla jäljellä lamppu syttyi ja nenä alkoi toimimaan. Elli oli kasvanut ja oli yhä ihana rohkea ja reipas tyttönen!

Typyn avausraportti saapui Evirasta. Sisältä löytyi histiösytäärinen sarkooma keuhkoista ja oikean polvinivelen ympäriltä.

Linkki raporttiin (pdf)

Vain polvissa oli mainittu nivelrikkoa, vaikka Typy oli harrastuskoirana koko ikänsä. Etsi metsässä ukkoja ja kilpaili agilityssä. Ei se urheilu koiraa vienyt, kun kunnosta ja lihaksistosta pidettiin huolta. On mua moitittu siitä, että harrastan bernieni kanssa lajeja, jotka ovat kropalle rankkoja. Mutta kun harrastan, niin pidän myös hyvää huolta lihaksistosta ja kunnosta. Käytän koiria hierojalla ja osteopaatilla ja seurailen, että ne pysyvät kunnossa. Siksipä ehkä huomasinkin niin aikaisessa vaiheessa, että Typyllä ei kaikki ole ok. Hieman väsyneempi ja ei niin iloinen olivat ensimmäiset oireet. Eläinlääkärin mukaan koira oli loistavassa kunnossa.

Niin se aika kuluu. Vastahan Elli syntyi ja nyt jo muutti pois kotoa. Leia lähti kun Elli oli seitsemän viikkoa. Noihin aikoihin Leia päätti, että ei enään imetä ja murisi Ellille, kun se yritti tissille. Lisäksi leikkiminen kiinnosti enemmän isojen koirien kanssa, kuin Ellin, joten Leia lähti Taijan luo treenaamaan hakua ja tokoa.

Samana päivänä lähti hoitotäti Tara, joten Elli ja Misu olivat kahdestaan vajaan viikon. Misun huumori ei paljoa Ellin metkuihin taipunut, mutta viettivät kuitenkin päivät kahdestaan, kun olin töissä. Elli pääsi torstaina mukana agitreeneihin tutustumaan ihmisiin ja ehti kirmata omatoimisesti putkenkin, kun silmä vältti. Ja lauantaina Elli pääsi hengailemaan 13 viikkoisen bortsu pennun kanssa, sekä olemaan maskottina hyppykoulutuksessa. Tuli matkattua autossa ja alkuhuutamisen jälkeen nukkui nätisti.

Maanataina Maija tuli hakemaan Ellin sijoituskotiinsa. Tämä sopikin hyvin, sillä mulla loppui lomat ja siirryin täyspäiväiseen työpäivään, joten Maija pääsee opettamaan Elliä omalla lomallaan koirien tavoille.

Elli on tosi reipas pentu, tutkii ja tutustuu kaikkeen häntä pystyssä. Hyvin käyttää suutaan ja leikkii mielellään. Ehdin jopa huomaamaan, että turhautuu helposti, joten Maija pääsee opettamaan hakuilmaisun haukkumista heti pienestä =) Hyvinkin samoja piiretitä kuin emässään.  Ainakin nyt tuntuu, että Santun ja Leian loistavat luoteet näkyvät myös Ellissä. Toivotaan, että Ellistä kasvaa terve ja hyväluonteinen berni.

Misu joutuu oppimaan olemaan ainoana koirana. Misulla on aina ollut kaveri, joten katosotaan, miten Misu uuteen muottiin taipuu...

Katselen vanhoja kuvia. Vuosi sitten Typy oli aivan kunnossa. Marraskuun näyttelyssä tuomari kehui erittäin hyväkuntoiseksi veteraaninartuksi. Syksyllä käytiin juoksulenkeillä ja huhtikuussa käveltiin vielä 5-7km lenkkejä päivittäin. Toukokuun alussakin meni pitkät lenkit, vaikka nivelrikko alkoikin vaivaamaan. Sitten se iski. Kasvaimet. Ruoka ei maistunut ja lenkit lähtivät lyhenemään, kun ei ollut energiaa. Eilen käveltiin enää parisataa metriä ja piti pysähtyä huilaamaan kesken kaiken.

Päätettiin Taijan kanssa, että mä opetan Leialle jälkeä, kun sitä oon harrastanut. Eka jälki tehtiin jo pääsiäisenä Kolilla. Meni ihan ok, mutta oli ehkä liian pitkä. Toka ja kolmas jälki poljettiin Elli-pentusen ollessa noin neliviikkoinen. Lähdössä ihan hirveästi vauhtia ja kun Leia on tottunut mettässä haukkumaan ukkoja, niin se paukuttaminen aargh... Yritin rauhoittaa sitä lähtöön, mutta kierroksen nousee, kun odottaa lähtölupaa..

Ennen neljättä jälkeä otettiin pari keppitreeniä. Virtaa on niin paljon ja ääntä, että ei meinaa mulla hermot kestää. Leiaa kun ei saa kehua kuin kuiskaamalla, muuten kiihtyy liikaa.. No löysi se sentään kepit. Ekalla kerralla kehuin liikaa ja multa melkeen irtosi käsi ja meni singahtaen keppien ohi. Tokalla kerralla kehuin todella laimeasti kuiskaillen ja sillä kertaa sattu vaan vimmatusti käteen, mutta kepit löytyivät paremmin.. huoh. Neljäs jälki tehtiin sitten niin, että käveltiin ensin pikku lenkki ja vein Leian lennosta lähdölle. Ekalla yrityksellä aloitti haukun, joten ei kun palasin taaksepäin ja uusintayritys Nyt meni jäljenpolkijan jälkeä lähtöpaikalle, söi alkunamit ja jatkoi kohtalaisen rauhalliessti eteenpäin... Näin kun tää menisi niin hyvä.

Tosi vaikeaa olla niin rauhallinen, ettei Leia kiihtyisi liikaa.. Mutta on sillä sentään hyvä nenä =)