Maanantaina oli taas pentutreenit ja tällä kertaa tehtiin jälkeä. Misulla on vauhtia hieman liikaakin (mun  mielestä), eikä se malta pysyä kunnolla jäljellä, eikä syödä nameja. Saatiin neuvoksi jättää namit pois ja siirtyä *jauhelihaa sukkahousuissa* treeniin. Tarkat askeleet ja hihna tiukalle, jottei sählää. Misua kehuttiin siitä, että sillä on tosi paljon motivaatiota ajaa itse jälkeä, joka on palkitsevampaa kuin namit (sama muuten oli Nikillä), joten se on pidemmän päälle hyvä, koska taistelutahdolla ajettu jälki tuo motivaatiota pitkillekin pätkille =)

Harmi, että olen työreissussa seuraavan kuukauden, enkä pääse ajamaan kunnolla jälkeä, nyt kun tietoa ja intoa on.

Ollaan tyttöjen kanssa touhuttu kovasti sennenkoirien pk-leiriä varten. Vielä uupuu kouluttaja, mutta pidetään peukkuja pystyssä, että joku saaduista kouluttaja vinkeistä pääsee ja innostuu lähtemään leirillemme...