Oltiin tänään Suomalaisen Jarin agilitykoulutuksessa Kana-Areenalla.

Kouluttaja oli hyvä, otti huomioon Misun koon ja sen, että Misu ei vaan taivu niin kuin pienemmät koirat. Lisäksi Misulla on yhä hankaluuksia koota itsensä hypyille - tätä ollaan harjoiteltu - joten vauhti ei ole vielä niin kova kuin voisi, kun pitää miettiä, miten kroppansa kokoaa. Alkuun tutustuttiin porukalla rataan ja käytiin läpi, miten se voidaan suorittaa. Huomasin, että mulle on lähes 15 vuodessa, mitä agia olen treenannut, kehittynyt aika hyvä radanlukutaito. Pari kohtaa oli, jotka Jari sanoi, että voisi tehdä toisin, mutta lopulta, kun rataa mentiin, niin tapa ei käynytkään Misulle, vaan semiten olin ajatellut toimikin paremmin.

Radalla oli pukti ja puomi ihan vierekkäin ja meillähän on muutamassa kisassa tullut hylky sen takia, kun Misu on mennyt puomille putken sijaan. Jari kertoi, miten eri lailla ohjataan koira riippuen kumpaan mennään. Pysähtyminen ohjaa enemmän puomille ja kauempaa vieminen putkelle. Ja damn, sehän tomi kerrassaan loistavasti! Toinen suuri herräminen tapahtui tiukissa päätykurveissa. Mä vedätän Misua radalla, mutta kun tiukka kurvi on tulossa, mun pitää himmata, jotta ei tule pysähtymistä. Radalla oli kivasti kolme tälläistä kohtaa, jossa päästiin treenaamaan tota. Ja sitä sitten otettiinkin useampi kerta. Mitä paremmin mä sen meen, sitä paremmin Misukin sen menee. Loppuradalla oli sellainen kohta, mitä en ikinä olsii ajatellun vieväni niin kuin Jari sanoi. Lopulta se toimi ihan älyttömän hyvin. Eli mulle tuli pidempi juoksumatka, mutta koska profiililtaan ohjaus toimi paremmin, niin Misun rata oli sujuvampi.

Kiitos kouluttajalle ja koulutuksen järjestäjille!