Eilen illalla vietiin Tara kotiin. Tara ihmetteli silmät pyöreinä uutta tulokasta, haisteli varovasti ja jäi eteiseen makaamaan sen näköisenä, että rattaat vaan pyörii päässä: minä, yksi , kaksi, oliko meitä muka vielä kolmas, kun hoitoon lähdin??? Eiköhän se siitä.

Ja paluumatkalla otin Lukan hoitoon. Tytyt ignooraisi Lukan totaalisesti. Kukaan ei moikannut sitä, ei minkään näköistä tervetuloa joukkoon juttua... Kaikki nukkui hyvin ja rauhallisesti, aamulenkillä Luka blondeili. Käveltiin pelto ja kun päästiin paluulenkin ojan ja mäen yli, Luka ykskaks katosi. Huhuilin hieman ja kun ei kuulunut kävelin pari askelta mäen päälle ja siellähän se poika juoksi täysiä koko saman lenkin takasin. No me jatkettiin matkaa, kun samaan pisteeseen päädytään pellon toisella laidalla. Kun Luka ehti sinne, huhusin sitä ja se juoksi äkkiä mun luo sen näköisenä, että Missä te ootte olleet... Ja siitä pikaseen pihaan.

Ruokaa annoin portin takan, kun tytöt sikailisi muuten kaikki sapuskat Lukalta. Luka syö kummallisesti levitellen nappuloita lattialle.. Tytöt syövät paljon nopeammin ja menivätkin kyttäämään portin taakse. Luka reppana ei meinannut uskaltaa syödä, kun Typy murisi Misulle, joka hääräsi siinä rinnalla ja poikaparka luuli, että sille muristaan ja se ei saa syödä... No onnistui se lopulta. Saa nähdä ovatko olleet kiltisti päivän, illalla poimin vielä novan kyytiin yökylään...