On kulunut taas aikaa viime kirjoituksesta... Mitäs me ollaankaan tehty? Misulla oli valeraskaus ja omasta mielestään se synnytti vinkuleluseepran ja -krokotiilin.  Minä olen ollut arjet työmatkalla joulunalusviikosta, joten tungin Misun Taijalle Heinolaan yhdeksi viikoksi piristymään ja toipumaan valeraskaudesta. Loppiaiseksi saapui takaisin pirteä Misu. Taija ei antanut Misun lahnailla ja Misu sai komentaa Leiaa, joten viikon lomailu teki pienelle pääkopalle hyvää :)

Treenien suhteen ollaan oltu ihan hissukseen, hieman harjoiteltu Rallytokoa, Minna kun siitä on innostunut. Ollaan treenattu Keski-Suomen Bernien Rallytokotreeneissä ja vähän kotona. Käytiin Misun kanssa kolmessa Rallytoko kisassa alokasluokassa ja saatiin kolme hyväksyttyä tulosta ja siirron avaoimeen luokkaan. Rallytoko kisoissa aloin käymään mun kisajännityksen takia. olen pilannut Misun kisoja jännityksellä ja kun kerran Rallytokossa saa puhua ja tarvittaessa auttaa koiraa ja ohjata käsimerkein, niin toivon tuon tekevän hyvää mun kisajännäämiselle. Jokainen Rallytoko on videoitu ja kyllähän kolmannessa startissa on ihan eri meininki. Vaikkakin törkeän vinoja perusasentoja näkyy videolla.

Yksi mun ongelma on se, että musta tuntuu, että Misu valuu taakse. Kun videota kattoo, niin ei se näytä pahalta, vaikka se siltä tuntuu.

Tässä näitä videoita: Kisa 1, Kisa 2, Kisa 3

Misu on oppinut elämään ainoana koirana. Syksy meni Misulla jonkinlaisessa masennuksessa, mutta ehkä se tästä alkaa piristymään. Suurin muutos Misussa on se, että kun Typy oli varautunut, niin Misu on ottanut Typyn käyttäytymisestä mallia. Nyt kun Typy ei ole mallina, niin Misusta on tullut avoimempi. Sellainen, mitä se oikeasti on. Loppiaisena oltiin tosiaan Tampereella Koirakoutsin tapahtumassa Rallytokokisoissa. Käveltiin parkkihallissa ja ihmiset tulivat rapsuttelemaan Misua :) Jaana kasvattajakin kävi moikkaamassa ja hänkin huomasi Misun muutoksen. Tää on tosi hyvä, ajatellen tulevaa pentusta... Jospa päästäisiin tästä varautuneisuuden kahleesta lopullisesti eroon.