Lauantaina käytiin Elvin kanssa Äänekosken näyttelyssä. Elvi käyttäytyi hienosti, kun ensin Satun kanssa juostiin siitä ylimääräristä virtaa pois. Junioriluokassa Elvi sai EH:n ja sijoittui kolmanneksi kilpailuluokassa. Keskeneräinen vielä, niinkuin onkin 11kk iässä, mutuen tuomari Markku Kipinä tykkäsi Elvistä. Täsääs arvostelu: "Feminiininen kooltaan ja mittasuhteiltaan, erittäin hyvä narttu, jolla hyvä ilmeinen pää. Vahva purenta. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä väritys, lupaava turkki. Riittävän tilava, lyhyehkö rintakehä. Saisi olla hieman voimakkaammin kulmautunut niin edestä kuin takaa. Lyhyehkö kaula. Antaa tässä vaiheessa kehitystä takakorkean vaikutelman. Hyvä häntä. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen ja kiinteytyäkseen."

Näyttelyn jälkeen käytiin Elvin kanssa Vepeen tutustumassa ja Jokisen Esa ehti vesisateessa kuvaillakin koiriamme: 

Maija tuli alkuillasta meille ja käytiin Ellin kanssa lenkillä, sekä Hiekkarinteellä ajastamassa kentän valoja (Jippii! Saimme kentälle valot, joten syystreeneissä näkee). Kotiin tullessa katsoin, että aha, Tuija on tullut Minnan kanssa pentuja kattomaan. Tuija kun ei vielä pentuja ollut käynytkään katsomassa ja ekat lähtevät sunnuntaina kotiin.. Sitten käännyttiin meidän pihaan ja mitä, Taijan auto? Tytöt olivat järkänneet mulle yllätyssynttärit =) Ja tehneet tälläisen koosteen  Mettänpeikkolaisten kymmene vuoden taipaleelta. Muistoja vuosien varrelta. Ihana ylläri, kiitos kaverit <3

Sunnuntaina sitten tuli aika lähettää Elli-mamma ja Loppis Seinäjoelle ja Taika Paraisille. Hieman haikeaa, vaikka toisaalta ihan kivaa, kun elämä alkaa palautumaan pikkuhiljaa normaalimmaksi. Ja kyllähän pentuset iloa tuottavat uusissa perheissä roppa kaupalla...