Lauantaiaamuna suunnattiin auton nokka kohti Kangasalaa ja peltojälkeilyä. Alunperin meillä piti olla kouluttaja, mutta satunnaisten summien takia pidimmekin omatoimisen jälkiviikonlopun. Misun kaikki jäljet olivat sänkipellolla.

Lauantain eka jälki oli noin 50m pitkä ja suora. Jäljen tarkoitus oli nähdä, miten Misu pellolla jäljestää. Jälki vanheni hieman reilut puoli tuntia. Vauhtia oli aivan liikaa. Sain jarruttaa ihan tosissani ja siltikin mentiin kovaa. Tuuli kovasti vasemmalta,  joten Misu jäljesti koko ajan hieman jäljen sivussa, mutta tarkasti ja ilmaisi kaksi esinettä hyvin. Esineet olivat grillipihdit ja kynä. 

Toinen jälki oli pidempi (olikohan vajaa 200m) ja siinä oli (olikohan kolme kulmaa?) Vauhtia oli yhä aivan liikaa, vaikka pohjilla oli yksi jälki ja Maian kanssa juoksemista ja painimista. Meni ensimmäisen esineen (styrox) yli suoralla, kun en saanut jarrutettua tarpeeksi. Loput esineet ilmaisi (nahkapala ja joku). Jäljen keskellä tuli hetkellinen kadotus ja sen kyllä huomasi hyvin liinasta, joten maltoin odotella, että löysi itsensä takaisin jäljelle.

Sunnuntaiaamuna otettiin esineruutua. Tarkoitus oli tehdä pistonoutona, mutta jotenkin hahmotin ruudun aivan vinoksi ja ei sitten mennyt kuten strömsössä. Kyllä esineet löytyivät, mutta ei niin kuin suunnittelin. Ekalle pistolle lähti hyvällä vauhdilla ja innolla, tokalle lönkötteli. Tarvitaan lisää motivaatiota ja intoa.

Sunnuntain jälki oli vajaa 300m pitkä, kahdella kulmalla, muuten suoraa. Pelto oli sama, jossa oltiin eilen ja siinä oli pohjilla Rytin ja Marskin lauantaiset namijäljet. Alussa Misu otti vasemmalta eilisen Rytin jäljen hajun, tarkisti sen ja palasi omalle jäljelle. Nyt oli hyvä vauhti. Sain himmata liinalla koko ajan, mutta ei tuntunut, että lennän turvalleni. Jäljestys oli tarkkaa ja rytmikästä, nenä koko ajan alhaalla. Eilisiä jälkiä tarkasti välillä, kun ne menivät jäljen poikki, mutta ei pitkälle, eikä häiritsevästi. Ekalla suoralla oli keppi, ilmaisi sen hyvin tuomalla. Eka kulma oli tarkka, toisen oikaisi hieman, kun alkoi tuulemaan jäljen suunnalta. Viimeistä keppiä tarvitsi etsiä tovin, mutta löysin sen ja toi.

Oli tosi hienoa kävellä Misun perässä ja vaan huokailla, kuinka hienoa työtä se tekee. Ja tulee hyvä tunne siitä, että on osannut opettaa koiraa. Tästä innostuneena alkoin katselemaan FH paikkoja syksylle.. Jos vaikka saisi paikan, niin pääsisi kokeessa testaamaan Misun toimintaa pellolla. Katsotaan...

Maija saapui Ellin kanssa lauantaina peltoilemaan. Tehtiin Ellin ekat jäljet. Ihan ekalla Elli ei ollut oikein mukana jälki-ideassa, mutta tokalla jäljellä lamppu syttyi ja nenä alkoi toimimaan. Elli oli kasvanut ja oli yhä ihana rohkea ja reipas tyttönen!