Päätettiin Taijan kanssa, että mä opetan Leialle jälkeä, kun sitä oon harrastanut. Eka jälki tehtiin jo pääsiäisenä Kolilla. Meni ihan ok, mutta oli ehkä liian pitkä. Toka ja kolmas jälki poljettiin Elli-pentusen ollessa noin neliviikkoinen. Lähdössä ihan hirveästi vauhtia ja kun Leia on tottunut mettässä haukkumaan ukkoja, niin se paukuttaminen aargh... Yritin rauhoittaa sitä lähtöön, mutta kierroksen nousee, kun odottaa lähtölupaa..

Ennen neljättä jälkeä otettiin pari keppitreeniä. Virtaa on niin paljon ja ääntä, että ei meinaa mulla hermot kestää. Leiaa kun ei saa kehua kuin kuiskaamalla, muuten kiihtyy liikaa.. No löysi se sentään kepit. Ekalla kerralla kehuin liikaa ja multa melkeen irtosi käsi ja meni singahtaen keppien ohi. Tokalla kerralla kehuin todella laimeasti kuiskaillen ja sillä kertaa sattu vaan vimmatusti käteen, mutta kepit löytyivät paremmin.. huoh. Neljäs jälki tehtiin sitten niin, että käveltiin ensin pikku lenkki ja vein Leian lennosta lähdölle. Ekalla yrityksellä aloitti haukun, joten ei kun palasin taaksepäin ja uusintayritys Nyt meni jäljenpolkijan jälkeä lähtöpaikalle, söi alkunamit ja jatkoi kohtalaisen rauhalliessti eteenpäin... Näin kun tää menisi niin hyvä.

Tosi vaikeaa olla niin rauhallinen, ettei Leia kiihtyisi liikaa.. Mutta on sillä sentään hyvä nenä =)