Kevät näytti hyvältä, Misun kunto oltiin saatu stabiiliksi, borrelioosi ei oireillut, jalkoihin oli tullut lihasta, odoteltiin että päästään pellolle jäljestämään.

Eräänä lauantaipäivänä menimme koko porukalla lenkille, Misu juoksi Kipin kanssa metsässä, tuli jäinen kohta ja Misu liukastui. Kaatui kyljelleen. Nousi ylös, ravisteli ja jatkoi matkaansa.

Kahden päivän kuluttua alkoi ontumaan etujalkaa, aloitin kipulääkekuurin. Kolme päivää tuosta kyyristi selkää, joten annoin yöksi Tramalia ja varasin ajan eläinlääkärille. Eläinlääkäri tutki Misun, tutki neurologiset taivutukset, kävi jalat ja rangan läpi, kuvattiin jalat, selkä, rintaranka. Ei mitään muuta kuin viime syksynä löydetty varjostuma keuhkoissa. Kipulääkekuurille jatkoa ja kotiin.

Olo hieman helpottui, mutta ontuminen pysyi. Kolme viikkoa oireiden alkamisesta oli osteopaattiaika. Osteopaatti löysi lukon niskasta, kiertymää kyynärästä ja lantiosta. Misu suoristeltiin ja illalla olikin kotona normaali Misu. Seuraava päivä oli normaali, mutta sitten perjantaina Misu pyörähti terassilla ja huusi kivusta. Köyristi selkää ja ontui etujalkaa. Soitin osteopaatille ja sain hätäajan seuraavaksi päiväksi. Selässä tuntui välilevykipua, käsittely helpotti painetta ja lauantai-ilta menikin hyvin. Annoin taas yöksi Tramalia ja viiden tunnin päästä minua odotti eteisessä istuva, läähättävä, selvästi tuskainen Misu. Annoin lisää kipulääkettä ja sillä mentiin sunnuntai. Maanataina sain ajan eläinlääkärille. Misu sai aamulla Tramalia ja Rimadyliä ja silti oli tuskainen. 

Epäilynä välilevy ja koska Misulla oli myös varjostuma keuhkoissa, borrelioosi keskushermostoa rasittamassa, eikä paranemista voida luvata, niin en pystynyt enään katsomaan kärsivää Misua.... Misu lopetettiin, pakattiin ja lähetettiin Eviraan avattavaksi.

Hei Hei Misu-Mirmeli Rakas, enään ei satu. Vie terveiset Nikille ja Typylle.. Rakastan sua aina <3

Kiitos Jaanalle maailman kilteimmästä ja helpoimmasta koirasta. Kaverini sanoin "Misu ei ole vain koira, Misu on Lemmikki" <3