Tein Misulle kaksi jälkeä (eka 17, toka 7 normiaskelta), tallasin hyvin ja laitoin paljon nameja (savuhirveä). Vanheni n. tunnin.

Otin jäljelle menon rauhassa, käskytin alkuun istu/maahan ja otin hieman kontaktia. Sitten jäljen päähän istumaan. Juttelin, rapsuttelin, rauhotin. Näytin jälkeä ja sanoin jälki. Kamala vauhti, sinkoaa eteenpäin (mun mielestä ihan päättömästi). Pysäytin kerran matkalle ja lähetin uudelleen. Pari askelta meni ok, yritin kehua, mutta oli vähän sekasotku eka jälki. Ei syönyt varmaan yhtään namia.. Jäljen lopussa oli isompi kassa, söi ne ja ihme kyllä sain mielenkiinnon hetkeksi itseeni, eikä jatkanut jäljestämistä.. Yritti, mutta ohjasin namilla istu/maahan ja sillä sain huomion pois jäljestä. Mentiin tokan jäljen päähän siten, että askel, istu, askel, istu, askel, istu. Näin sain mentyä rauhassa jäljen päähän ja kontaktin ennen jälkeä. Taas juttelin ja rapsuttelin. Tämä jälki meni paremmin, mutta silti kauhealla hinkulla. Ei syönyt tästäkään nameja, mutta pysyi neljällä tassulla ja nenä about jäljen päällä. Pysähtyi hetkeksi loppuun, jossa kannellinen ruokakuppi. Kehuin ja avasin kupin, ettei jatka. Keksin, että kun on hetken syönyt ja kun pidin kupista kiinni, niin juoksin kupin kanssa pois jäljeltä ja Misuhan seuraisi kuppia. Annoin syödä hetken ja toistin kupin kanssa juoksun. Jee! Näin saan sen pois jäljeltä ja jatkamasta jäljestämistä..

Pitäisiköhän mun tehdä seuraavaksi monta lyhyttä jälkeä, kun näkyin keskittyminen parantuvan tokalla (sama oli huomattavissa Elinan kanssa treenatessa). Eihän niitä kaikkia ole pakko ajaa.. Jos edes joku menisi hyvin.. Tuntuu jotenkin tuskalliselta, kun vetää niin kamalasti eteenpäin, enkä oikeastaan ole ollenkaan varma, meneekö edes jäljen takia, vai muuten vain eteenpäin...