Mitäpä meille kuuluu? Kaikkinensa hyvää.

Misun jalasta löytyi vuodenvaihteen osteopaattikäynnillä kiertymä lonkasta, joka lienee aiheuttanut takajalkaongelmat. Muuten Misu on ollut hyvässä kunnossa, Tai siis vointiinsa nähden hyvässä kunnossa. Kyllähän takaosan hermotuksessa on häikkää ja sieltä on lihaksia kadonnut, mutta juoksee ja jopa leikittää Kipiä. Ja on kirmaillut Kamun ja Karman kanssa lenkillä. Köhää on yhä, otin Misun tässä yksi kerta treeneihin ja kyllä sen huomaa, kun seuruussa katse on ylös, niin limaa valuu enemmän kurkkuun ja se aiheuttaa yskimistä. Mutta näillä mennään.

Tepakin on ollut hallinnassa. Vuodenvaihteen osteopaattikäynti toi Tepalle jouston liikkeeseen, jota ei varmaan sitten pikkupentuajan jälkeen ole ollut. Joko tuo vihdoinkin alkaisi kuntoutumaan? Tepalla on ollut hiivaongelmaa, joten siirryttiin vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle ja mahakin on ollut nyt ok. Ja koska kroppa on parempi, niin Tepaa ei kiukuta. Eli tytöt eivät ole tapelleet joulukuun jälkeen *kop*kop*. On kyllä pidetty nollatoleranssia kaikelle jäykistelylle, pysähtelylle jne. Kaiken lisäksi Tepa kävi luovuttamassa munasarjansa tähystysleikkauksessa, joka sujui hyvin. Myös tuosta paraneminen oli erittäin nopeaa. Eipä enään ole hormoniheittelyitä, joka voisi aiheuttaa kireyttä.

Kipi taasen on kovasti kasvanut ja aloittanut treenaamista. Päätin oikein osallistua Kipin kanssa ohjattuun pentutreeniin ja kylläpä se vaan vie enemmän eteenpäin, kun tulee kotiläksyä. Omatreenissä tulee paljon enemmän löysäiltyä ja nyt on joku, joka bongaa mun virheitä - joka on auttanut eteenpäin Tepankin kanssa.