Perjantaina suunnattiin nokka kohti Hiidenhelmeä ja pk-leiriä. Otinkin vain Misun mukaan jäljestämään. Sain tosi paljon vinkkejä ja neuvoja. Ja varmuutta siitä, että kyllä se Misu osaa, siihen pitää luottaa ja tietenkin treenata. Lauantaina tehtiin eka jälki. Vanheni pari tuntia, 5 keppiä. Pysyi kivasti jäljellä, mutta mun pitää opetella lukemaan liinaa ja vielä auttaa kepeillä. Ja ennen kaikkea muistaa kehua koiraa, kun se joko jäljestää hyvin tai kun se seisoo keppi suussa mun edessä. 5 kepistä 4 löytyi, osa auttamalla, osa n Misu löysi ihan itse. Jenni kuvasi mua hyvin "tönkkösuolatuksi muikuksi". Ymmärrän pointin ja yritän rentoutua. Omasta mielestä olin parempi sunnuntaina vieraalla jäljellä, siinä lopussa. Alussa näkyi mun epävarmuus ja Misu olikin ihan pihalla... Kun eka kreppi löytyi, niin tiesin olevani jäljellä ja meno helpottui. Treeniä siis kaivataan....

Saatiin paljon vinkkejä myös jana harjoitteluun ja niitä pitääkin aloittaa hetimmiten. Ja keppien ilmaisuun se PPP.. Se vaikutti tosi kivalta, pitää sitäkin harjoitella.. En enään muista mistä nuo tuli, jostain painelupiilotusp.... jotain. Mutta idea oli hauska =)

Niin ja leikkimisestä. Mun pitää uskoa, että Misu leikkii eri lailla kuin Typy. Ja se on bonusta, että se rakastaa ja palkkaantuu siitä, kun mä silittelen ja taputtelen sitä. Se vaikuttaa suuremmalta palkalta kuin lelun kanssa leikkiminen ja sitä kannattaa vaalia. Onhan se helppo tapa palkata kisoissakin koiraa, jolle on palkka se, että mä silitän sitä päästä...

Esineruutuakin ehdittiin ottamaan. Lauantaina kokeiltiin ensin, tietääkö. Ei oikein, joten näytettiin esine takakulmasta. Meni sinnepäin, kääntyio ja löysi esineen keskeltä. Sunnuntaian vauhti olikin jo eri, eli voidaan hyvillä mielin jatkaa esineruututreenä näillä eväillä. Pohja näyttää hyvältä. Tästäkin kyllä sain kommenttia, että kehu sitä koiraa, äläkä ahnendi nuorella koirallla.

Ja sunnuntaina pieni tottishetki. Meidän seuraaminen on hyvällä pohjalla ja nouto kaunis (ja sain muuten vinkin siihen, miski Misu on alkanut jäämään kauemmaksi). Paljoa muuta en väsyneellä koiralla ottanut, mutta Jenni painotti sitä, että tekemisen pitää olla kivaa, koiraa saa ja pitää kehua siten, että se tietää, että sitä kehutaan... Tosi hyvä, se meinaa aina joskus unohtua: Tekemisessä tärkeintä on se, että meillä on kivaa. Me tehdään yhdessä!

Koko ryhmämme oli hyvä ja oli kiva nähdä miten innokkaita koirat olivat. Ryhmässämme oli kaksi appea, isä ja poika, Nova ja Misu ja entle. Eli kiva variaatio Sennenroduista.