Töistä tullessa kävin polkemassa jäljen, n.120m, 1,5h vanha, suora, alusta kangasmetsää, jäljellä 4 keppiä. Kun mentiin, niin vastaan tuli marjastaja labbiksen kanssa, joka tietenkin oli käynyt syömässä alkujäljeltä namit... No ei se mitään, oletin alun siis menevän sähläykseksi ja niin se osittain menikin. Pari kertaa harhautui aika paljon, joten pysäytin liinalla, tiedä sitä, oliko siinä niitä labbiksen jälkiä vai mitä... Nyt jäljellä ei ollut kuin kolmessa kohtaa nameja ja osui niille. Kahden ekan kepin ohi paineli muina tyttöinä nenä maassa, mutta kolmannelle pysähtyi ja kun kehaisin, niin otti suuhun!!! Jees, sai siitä Kitekattia. Misu meinasi, että jälki loppui siihen ja ehkä olisi pitänytkin lopettaa, koska loppu oli taas hieman sähläystä. Ihan lopussa tuli vielä kahden polun ylitys, joka ihme kyllä ei tuottanut ongelmia... No niitä tuskin paljoa käytetään, että se tietenkin helpotti. Vikaa keppiä ei reagoinut, sen alla olevan purkin kylläkin. Mutta nyt lopettaa jäljestämisen purkille.

Pitää varmaan alkaa pitämään purkkia taskussa ja palkaamaan taskusta kepillä.. Pitäisiköhän lopettaa hyvälle kepille..varmaankin..

Loppuun tallasin vielä kolme lyhyttä pätkää, loppuen keppiin. Ilmaisi kaikki, vaikkakin viimeinen alkoi menemään keskittymiskynnytksen yli ja oli huolimaton. Typyllä meinasi käämit palaa, kun joutui odottamaan autossa.. Käytiin sitten porukalla lenkkeilemässä..